Lapsen kanssa on hyvä keskustella, että ristiriidat ja kiusaaminen ovat eri asioita. Ristiriidassa tai kinastelussa kumpikaan osapuoli ei ole altavastaajan asemassa. Jokainen lapsi kokee asiat ja tilanteet omalla erityisellä tavallaan. Kiusoittelu ja pilailu voi tuntua lapsesta kurjalta. Lapsen kokemusta on kuunneltava herkällä korvalla. Kiusaamistilanteen ratkaiseminen on aina aikuisten vastuulla.
Joskus kiusaaminen voi olla opittua käyttäytymistä, jos lapsi on esimerkiksi saanut toisten lasten hyväksyvää palautetta kiusaamiselle.
- Kyse ei ole kiusatun ominaisuuksista, vaan pohjimmiltaan kiusaaminen on ryhmäilmiö. Toiset lapset voivat vahvistaa tai sammuttaa kiusaamista.
- Kiusaaminen vahvistuu, jos tekijä saa muilta lapsilta palkitsevaa huomiota. Jos kiusaava lapsi ei saa sivustaseuraavien lasten hyväksyntää toimilleen, käytös sammuu helpommin.
Muita lapsia ei keskustelussa kannata leimata kiusaajiksi, vaan voidaan puhua epäreilusta käytöksestä. On hyvä muistaa, että alle 3-vuotiaat lapset eivät kiusaa. Myöskään 3–6-vuotiaiden lasten teot eivät aina ole tahallisia ja tietoisia vaan pienet lapset vasta opettelevat hallitsemaan tunteitaan ja käyttäytymistään. Lapsen ei ehkä ollut tarkoitus satuttaa toista, mutta hän ei kyennyt vielä tiedostamaan, miten pahaa mieltä hänen tekonsa tai sanansa toisessa aiheuttaa. Tilanteissa onkin tärkeämpää käsitellä, mitä ajatuksia, tunteita tai aikomuksia lapsen käyttäytymisen taustalla oli.
Keskeisiä tekijöitä kiusaamisen ehkäisyssä ovat lasten vuorovaikutustaitojen ja empatiakyvyn vahvistaminen. Olennaista on tukea lasten myönteisiä vertaissuhteita ja ryhmässä toimimisen taitoja.