Alle kouluikäiset ja kiusaaminen

Lapsen kanssa on hyvä keskustella, että ristiriidat ja kiusaaminen ovat eri asioita. Ristiriidassa tai kinastelussa kumpikaan osapuoli ei ole altavastaajan asemassa. Jokainen lapsi kokee asiat ja tilanteet omalla erityisellä tavallaan. Kiusoittelu ja pilailu voi tuntua lapsesta kurjalta. Lapsen kokemusta on kuunneltava herkällä korvalla. Kiusaamistilanteen ratkaiseminen on aina aikuisten vastuulla.

Joskus kiusaaminen voi olla opittua käyttäytymistä, jos lapsi on esimerkiksi saanut toisten lasten hyväksyvää palautetta kiusaamiselle.

• Kyse ei ole kiusatun ominaisuuksista, vaan pohjimmiltaan kiusaaminen on ryhmäilmiö. Toiset lapset voivat vahvistaa tai sammuttaa kiusaamista.
• Kiusaaminen vahvistuu, jos tekijä saa muilta lapsilta palkitsevaa huomiota. Jos kiusaava lapsi ei saa sivustaseuraavien lasten hyväksyntää toimilleen, käytös sammuu helpommin.

Muita lapsia ei keskustelussa kannata leimata kiusaajiksi, vaan voidaan puhua epäreilusta käytöksestä. On hyvä muistaa, että alle 3-vuotiaat lapset eivät kiusaa. Myöskään 3–6-vuotiaiden lasten teot eivät aina ole tahallisia ja tietoisia vaan pienet lapset vasta opettelevat hallitsemaan tunteitaan ja käyttäytymistään. Lapsen ei ehkä ollut tarkoitus satuttaa toista, mutta hän ei kyennyt vielä tiedostamaan, miten pahaa mieltä hänen tekonsa tai sanansa toisessa aiheuttaa. Tilanteissa onkin tärkeämpää käsitellä, mitä ajatuksia, tunteita tai aikomuksia lapsen käyttäytymisen taustalla oli.

Keskeisiä tekijöitä kiusaamisen ehkäisyssä ovat lasten vuorovaikutustaitojen ja empatiakyvyn vahvistaminen. Olennaista on tukea lasten myönteisiä vertaissuhteita ja ryhmässä toimimisen taitoja.

• Hyvä yhteystyö kodin, päiväkodin, neuvolan ja muiden perheen yhteistyötahojen kesken 
• Lapsen osallisuuden vahvistaminen ja vertaissuhteiden tukeminen 
• Lasten keskisen leikin havainnointi ja negatiivisten mallien tunnistaminen.
  • Tarvittaessa aikuinen voi ohjata tai osallistua leikkiin, niin että kaikki lapset pääsevät osallisiksi 
• Empatia ja tunnetaitojen harjoitteleminen 
  • Aggression hallinnan tukeminen 
• Itsetunnon tukeminen 
  • Lapsi rakentaa minäkuvaa ympäristöstä kuten läheisiltään saaman palautteen pohjalta  
  • Itsetunto on itsensä tuntemista ja hyväksymistä 
  • Itsetunnon kannalta olisi toivottavaa, että mielikuva vanhemmasta olisi turvallinen, lohduttava ja kannustava, rakastava ja hellä. Silloin lapsi kokee voivansa luottaa itseensä, hän uskaltaa toimia ja kokeilla erilaisia asioita pelkäämättä liikaa, että on tuhma tai toimii väärin.  
• Hyvien käytöstapojen opettelu sekä moraalikasvatus 
  • Kun vanhempi kohtaa lapsensa arvostaen ja puhuu hänelle kauniisti, lapsen on helpompi oppia toimimaan näin myös itse muiden kanssa. Tutut kohteliaisuussanat kiitos, ole hyvä, anteeksi osoittavat lapselle kunnioitusta ja luovat osaltaan perheeseen myönteistä ilmapiiriä. Myös perheen vanhempien keskinäisen puhetavalla on merkitystä, ja se toimii mallina lapselle aikuisten välisestä vuorovaikutustavasta. 
  • Vanhempana on hyvä tiedostaa, ettei epähuomiossa kannusta lasta kiusaamiseen esimerkiksi arvostelemalla muiden ihmisten ominaisuuksia, käyttäytymistä tai ulkonäköä. Kunnioittava puhe toisista ihmisistä antaa lapselle positiivisen mallin, miten toimia. 

Aikuisen empaattinen ja rauhallinen suhtautuminen on tärkeää erityisesti silloin, kun lapsi on tunnekuohun vallassa tai osallinen riitoihin, rajojen kokeiluun tai kiusaamiseen. 

• Jämäkkyys ja rajojen asettaminen ovat tärkeitä. Aikuisen on hyvä säilyttää oma tunnetilansa rauhallisena. 
• Lapsen kyky säädellä tunteitaan alkaa kehittyä vauvasta lähtien turvallisen huoltajan avulla. Vanhemman ja lapsen välinen hyvä vuorovaikutus luo pohjan lapsen sosiaalisille taidoille.  
• Lapsen kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta niiden sopivaa ilmaisua on opeteltava. Lapsi oppii tunteiden kanssa toimimista, kun aikuiset jakavat tunnetiloja heidän kanssaan ja auttavat tunteiden käsittelyssä.  
• Aikuinen voi ohjata lapsia myötätuntoista toisten ihmisten kohtaamista sekä ohjata tunteiden säätelyssä. 
• Vanhemmuuden roolikartta on hyvä väline havainnollistamaan vanhemmuuden keskeisimpiä osa-alueita. Se havainnollistaa myös lapsen tarpeita lapsuuden kehitysvaiheissa. ”Lisätietoa”-kohdasta sivun oikeassa ylälaidasta löydät linkin Vanhemmuuden roolikarttaan.   
• Perheen kriisit tai vanhempien kyvyt huolehtia lapsen tarpeista, voivat vaikuttaa lapsen fyysiseen, psyykkiseen sekä sosiaaliseen kehitykseen. Puutteet vanhemmuuden osa-alueilla voivat heijastua tulevaisuudessa lapsen tai nuoren ihmissuhdetaitoihin.